TAPAHTUMAKALENTERI

Olen ohjaajana Vantaan Tyttöjen Tilassa. Täällä oon heilunut jo yli kolme vuotta, enkä ole missään muussa työssä viihtynyt yhtä hyvin. Musta on upeaa, miten saan tässä työssä haastaa itseäni, kehittää ja kokeilla uutta sekä hyödyntää omaa osaamistani todella laajasti.

Vapaa-ajalla mut löytää useimmiten kotoa touhuamasta mun 5-vuotiaan tytön kanssa. Tykkään lukea, tehdä diy-juttuja ja sisustaa. Vaihdankin järjestystä kotona melkeinpä kuukausittain!

Vuoden 2017 alussa päätin, että tämän vuoden aikana yritän kehittää itseäni ja oppia mahdollisimman paljon erilaisista yhteiskunnallisista asioista. Niinpä olen lukenut paljon esimerkiksi feminismistä, rodullistamisesta, rakenteellisesta rasismista ja tasa-arvosta. Olen yrittänyt imeä itseeni mahdollisimman paljon tietoa eri näkökulmista ja yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä niistä, sillä olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on iso tietopohja josta ammentaa rakennusmateriaalia eri asioiden ymmärtämiseen.

Itse toivonkin lisää monimuotoisuutta ja erilaisten ihmisten lisäämistä 100-vuotiaan Suomen kuvastoon. Olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka tärkeää on nähdä itsensä kaltaisia ihmisiä tekemässä erilaisia asioita niin yksityiselämässä kuin vaikkapa lehtien kansissa. Erilaiset representaatiot luovat samaistuttavia ja voimakkaita roolimalleja sekä inspiraation lähteitä joiden avulla pystymme unelmoimaan. Sellaisten ihmisten olemassaolo, joihin voi samaistua, on asia jonka monet meistä ottavat helposti itsestäänselvyytenä.

Olen Niceheartsilainen Etelä-Karjalasta. Pidän ihmisten kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä, se on minulle luonnollista ja koen olevani siinä hyvä. Työssäni saan tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin ja pääsen osalliseksi mielenkiintoisten ideoiden toteuttamista. Kaikkein hienointa on kuitenkin seurata, kun sattuma tuo erilaiset ihmiset samaan tilaan ja syntyy spontaania yhteistyötä. Unelmoin vielä, että luonto ja kestävä kehitys soluttautuisivat enemmän työhöni.

Vapaa-ajallani nautin luonnossa liikkumisesta ja lukemisesta.

Haluaisin, että 100-vuotiaassa Suomessa ihmiset ottaisivat huomioon toisiaan ja kunnioittaisivat erilaisia tapoja ja ratkaisuja elää. Ymmärrettäisiin, että oma hyvinvointi riippuu ympäristön hyvinvoinnista.

Olen Niceheartsilainen Lappeenrannasta, jossa toimin Tyttöjen Tilan ohjaajana. Pidän luovasta työskentelystä ja yhdessä tekemisestä niin töissä kuin vapaa-ajallanikin. Hassutteleminen ja pieni hulluttelu on seurassani erittäin sallittua, ja mielestäni kaiken tekeminen porukalla on aina kaksin verroin hauskempaa. Työssäni parasta onkin erilaisten nuorten tyttöjen ja naisten kohtaaminen, ja uuden oppiminen heiltä ja heidän kanssaan.

Vapaa-ajallani tykkään tehdä erilaisia DIY-projekteja. Innostun uusista jutuista nopeasti, ja paahdankin ne usein valmiiksi kertarysäyksellä. Nautin myös yhteisestä ajastani ystävieni kanssa, ja rentoudun metsälenkillä tai uppoutumalla hyvän kirjan syövereihin. Pidän matkustelusta, ja haaveilen erilaisten kulttuurien näkemisestä ja aikatauluttomista reppureissuista.

Unelmoin sellaisesta Suomesta, jossa jokaisen ihmisen mielipide olisi yhtä arvokas ja tapa toimia yhtä oikea. Toivon, että jokainen saisi vapaasti olla oma itsensä ja että jokainen voisi suhtautua toiseen ennakkoluulottomasti.

Olen Tyttöjen Tilan johtaja (Vantaa ja Lappeenranta). Tulin Niceheartsiin töihin noin neljä vuotta sitten, jolloin muutin takaisin Suomeen Sarajevosta, Bosnia-Herzegovinasta yli 10 vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen. Olen tehnyt n. 20 vuotta töitä erilaisissa kansalaisjärjestöissä ja erikoistunut rauhankasvatukseen, yhteisöjen kehittämiseen ja jälleenrakentamiseen sekä monikulttuuriseen ja kansainväliseen työhön. Olen valmistunut yhteisöpedagogiksi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Työni Vantaan Tyttöjen Tilalla on innostavaa ja todella lähellä sydäntäni. Kohtaan työssäni eri-ikäisiä tyttöjä, nuoria naisia sekä sellaisiksi itsensä kokevia ja saan tukea ja kannustaa heitä arjessa, koulunkäynnissä ja nuoruuden eri tilanteissa. Saan jakaa niin iloja kuin suruja nuorten kanssa ja toivottaa jokaisen kävijän tervetulleeksi juuri sellaisena ainutlaatuisena yksilönä kuin hän on. Haluan työssäni rohkaista jokaista unelmoimaan, luottamaan omaan itseensä, omaan ääneen ja katsomaan luottavaisesti tulevaisuuteen.

Vapaa-ajalla nautin arjesta 6 -vuotiaan poikani kanssa. Tapaamme ystäviä, käymme uimassa, elokuvissa ja rakennamme legoilla. Pidämme myös matkustamisesta paljon. Itse rentoudun ystävien seurassa, kirjojen parissa, jumpassa sekä viettäessä aikaa siskoni ja muun perheen kanssa.

Itse unelmoin siitä, että me kaikki saisimme kasvaa ja elää monimuotoisessa, rauhaisassa, kansainvälisessä ja innostavassa 100-vuotiaassa Suomessa nyt ja tulevaisuudessa.

Oon ensimmäiseltä ammatiltani tarjoilija ja sittemmin opiskelin itseni nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Työkokemusta miulle on pääasiassa kertynyt ravintola-alan vaihtelevista ympyröistä. Niceheartsilla aloitin elokuussa 2017. Pääasiassa teen jalkautuvaa tyttötyötä Lappeenrannan ja Imatran alueella. Työssäni parasta on ihmisten kohtaaminen ja työn vaihtelevuus; koskaan ei tarkkaan tiedä, mitä työpäivä pitää sisällään.

Luonteeltani oon rauhallinen ja eläinrakas tyyppi. Vapaa-ajallani tykkään käydä koirieni kanssa pitkillä metsälenkeillä, tavata ystäviä tai lukea hyvää kirjaa. Myös neulominen ja virkkaaminen ovat mukavaa puuhaa, neulomisvimma iskee aina syksyn tullen. Harrastan myös säännöllisen epäsäännöllisesti joogaa.

Toivoisin, että 100-vuotiaassa Suomessa kaikki ihmiset osaisivat olla ihmisiä toisilleen ja että jokainen saisi olla vapaasti oma itsensä.

Työskentelen Lappeenrannassa me-talon koordinaattorina. Löysin perheeni kanssa kymmenen vuotta sitten kivan kotikaupungin Lappeenrannasta, mihin olemme kotiutuneet todella hyvin. Minulla on monipuolinen työ- ja opiskeluhistoria eri aloilta. Olen tehnyt mm. viestintä- ja kulttuurialan töitä niin järjestöissä kuin julkisella sektorillakin.

Olen luonteeltani henkinen eteläkarjalainen ja tykkäsin ensihetkistä alkaen Lappeenrannan iloisesta ja reippaasta toimintakulttuurista. Me-talon kautta olemme voineet tuoda kaupunkiin lisää yhdessä tekemisen meininkiä, mistä olen erityisen iloinen. Vaikka perhevapaiden jälkeen elämä vei sosiaalialan opintoihin ja töihin, saatat löytää minut joskus pitämässä taideluentoja milloin mistäkin. Nähdään!

Toimin Vantaan Tyttöjen Tilalla ohjaajana. Aloitin työt Niceheartsilla elokuussa 2017. Valmistuin syksyllä sosionomiksi sekä lastentarhanopettajaksi. Tyttöjen Tila tuli minulle tutuksi viimeisessä harjoittelussani ja päädyin ohjaajaksi LAPE-hankkeen kautta.

Työssäni pidän eniten siitä, että saan kohdata erilaisia ihmisiä ja tutustua heihin. Jokainen työpäivä on erilainen, joka pitää mielenkiintoa yllä. Työssä pääsee myös kokeilemaan erilaisia asioita yhdessä tyttöjen kanssa. Minusta tuntuu, että pystyn tekemään työtä omalla tavallani ja saan vaikuttaa paljon sen sisältöön. On myös ihanaa tehdä työtä, joka tuntuu siltä, että on osana tekemässä jotain merkittävää ja tärkeää.

Vapaa-ajallani tykkään lenkkeillä, käydä salilla ja tanssia. Musiikki kulkee myös kaikkialla, missä liikunkin ja välillä innostun soittelemaan kotona kitaraa. Näen mahdollisimman paljon myös ystäviäni sekä perhettäni. Rakastan matkustelua ja toivoisin, että pääsisin näkemään mahdollisimman paljon maailmaa!

Toivoisin, että 100-vuotiaassa Suomessa kaikki saisivat ilmaista itseään sellaisena kuin ovat, ilman syrjintää.

Työskentelen projektipäällikkönä “Naapuriäidit – kohderyhmästä toimijaksi!” projektissa. Nautin työstäni paljon, sillä saan tehdä töitä osaavien, rohkeiden ja inspiroivien naisten kanssa. Itselleni parhaita hetkiä työssäni ovat lämpimät kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja tilanteet joissa ihminen löytää oman polkunsa.

Aina kun mahdollista, vietän vapaa-aikaani musiikin, tanssin, teatterin tai elokuvan äärellä. Nautin hyvien ystävien seurasta, uuden oppimisesta ja kupillisesta hyvää teetä. Rakastan matkustelua ja mielessäni on aina uusia kiinnostavia kohteita, joihin haluaisin mennä.

Toivoisin 100-vuotiaan Suomen olevan paikka, jonka ihmiset voisivat todella tuntea kodikseen. Toivon, että Suomessa on yhä enemmän tilaa erilaisuudelle, moninaisuudelle ja inhimillisyydelle. Se vaatii rohkeutta ja avarakatseisuutta, löytyyhän meiltä niitä?

Työskentelen Me-talon ohjaajana Espoossa. Olen valmistunut yhteisöpedagogiksi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Olen tehnyt töitä nuorten parissa pääkaupunkiseudulla sekä työskennellyt ohjaajana ammattikoulussa. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja ryhmien ohjaamisesta. Nykyisessä työssäni Me-talolla parasta on työn monipuolisuus sekä ihmisten kanssa yhdessä tekeminen. On hienoa olla vahvistamassa alueen yhteisöllisyyttä.

Vapaa-aikaani vietän erilaisten urheilulajien parissa sekä luonnon helmassa. Tärkeimmät urheilulajit minulle ovat kuntosali, tanssi sekä lumi- ja purjelautailu. Voimavarani elämässä on luonto ja siellä liikkuminen. Viikonloppuvaelluksesta saa voimaa ja uutta energiaa. Unelmani on matkustaa mahdollisimman moneen eri maahan.

Minulle 100-vuotias Suomi on vahva ja vankka yhteiskunta, jossa arvostamme toisiamme ja annamme jokaiselle mahdollisuuden olla oma itsensä.

Toimin Espoon me-talolla koordinaattorina. Olen työskennellyt aiemmin projekti- ja järjestötöissä muun muassa Sininauhaliitossa ja Eläkkeensaajien Keskusliitossa. Viestintäpuolen tehtäviä olen tehnyt muun muassa THL:lla ja Helsingin kaupungilla. Koulutustaustani on VTM.

Innostun uusista kohtaamisista ja luovien menetelmien käytöstä työssä sekä eri menetelmien kokeiluista. Omassa työssäni nautin monipuolisuudesta ja ajoittain hektisestä kaaoksestakin sekä siitä, että saan olla mukana monenlaisissa hyvinvointia edistävissä toiminnoissa sekä nähdä ihmisissä voimaantumista. Persoonastani löytyy hurttia huumoria, itseironiaa, rohkeutta ja optimismia.

Vapaa-aikani kuluu pääosin vauhdikkaiden 2- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa touhutessa. Oma henkireikäni on musiikki, josta nautin monipuolisesti. Soitan ja laulan bändissä sekä käyn mahdollisuuksien mukaan keikoilla ja festareilla.

Haluaisin elää 100-vuotiaassa Suomessa, jossa oli vähän enemmän iloa, spontaanisuutta, väriä sekä ennakkoluulotonta suhtautumista uuteen.

Tulin Niceheartsiin sattuman kautta 2,5 vuotta sitten, vaikkakin yhdistyksen toiminta oli minulle ennestään tuttua. Opiskelin kaksi vuotta oppisopimuksella nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Olen ammatinvaihtaja, ja aikaisemmin olen ollut yrittäjänä ravintola-alalla. Tällä hetkellä työskentelen Espoon toimipisteessä. Työni on monipuolista ja mielenkiintoista. Minulla on ollut etuoikeus olla kehittämässä Niceheartsin toimintaa Espooseen alusta lähtien. Toiminta on lähtenyt kivasti käyntiin, ja olen kohdannut ihania naisia, sekä ryhmätoiminnoissa että yksilöllisessä palveluohjauksessa. Työni on monipuolista ja ajoittain aika haasteellistakin. Työssäni saan tehdä yhteistyötä monien tahojen kanssa, joka tekee siitä mielenkiintoisen ja tavoitteeni onkin, että oppisin joka päivä jotain uutta. Työni on merkityksellistä, ja on hienoa nähdä kuinka naiset kehittyvät toimijoiksi, ja ennen kaikkea hymyilevät täältä lähtiessään.

Luonteeltani olen iloinen, positiivinen ja oikeudenmukainen. Vapaa-ajallani viihdyn niin perheeni kuin ystävienikin seurassa, käyn salilla ja nautin luonnossa liikkumisesta.

100-vuotias Suomeni on suvaitseva ja arvostava.

“Hymyile, sillä se on avain, joka sopii jokaiseen sydämeen.”

Olen Miia ja toimin hallinnon sihteerinä. Vuonna 2015 valmistuin sihteeriksi ja aloitin työt Niceheartsilla vuoden 2016 tammikuussa. Nautin työstäni paljon, koska saan olla mukana osaavassa työyhteisössä, joka on opettanut minulle paljon.

Vapaa-ajallani nautin perheeni ja ystävieni seurasta sekä musiikista ja luonnossa liikkumisesta.

Haluaisin elää 100-vuotiaassa Suomessa, jossa on suvaitsevaisuutta ja ihmiset hyväksytään sellaisena kuin he ovat.

Olen Me-talo Lappeenrannan ohjaaja. Olen opiskellut itselleni nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinnon. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä erittäin paljon ja siten olen aurinkoinen positiivari!

Rakastan piristää muiden päivää hassuttelemalla ja olemalla rento oma itseni.

Hymyn kanssa tervehtien saan vastaukseksi takaisin hymyn, se on työssäni parasta ja päivien kohokohta!

Vapaa-aikani vietän nauraen ystävieni kanssa, lenkkeillen pienen pörröisen koirani kanssa ja tuleehan sitä joskus jumppaamassakin käytyä!

Toivoisin, että 100-vuotiaassa Suomessa ihmiset kohtelisivat toisiaan tasavertaisesti.

Olen Sari ja työskentelen palveluohjaajana WahvaNainen -toimintamallissa Espoossa. Koulutukseltani olen kätilö-sairaanhoitaja ja auktorisoitu seksuaalineuvoja. Olen työskennellyt aiemmin maahanmuuttajatyössä julkisella sektorilla ja halusin tehdä kokonaisvaltaisempaa tukityötä järjestöpuolella. Nyt saan ilokseni olla osa tätä porukkaa ja kohdata ihania asiakkaita. Tässä työssä kahta samanlaista päivää ei ole ja opimme valtavasti ihmisten tarinoista. Empatiakyky on tärkeä ominaisuus, jota ei mielestäni pidä piilotella.

Vapaa-ajallani lataan akkujani lasteni kanssa aikaa viettäen. Luonnosta saan voimaa ja rakastan suomalaista metsää. Aina kun mahdollista, nautin myös hiljaisuudesta ja koetan rajata turhaa hälinää pois elämästäni. En esimerkiksi juurikaan käytä somea ja kotona olen tietokoneella vain jos opiskelen. Ruutuaika vie paljon aikaa  pois kaikesta muusta, joka on minusta tärkeämpää ja terveellisempää. Omille lapsilleni uskallan olla tässä asiassa melko tiukkakin äiti ja mielelläni kannustan vahvojen rajojen laittamiseen ja pitämiseen myös muita vanhempia.

Toivon, että tulevaisuus olisi lapsillemme turvallinen ja hyvinvointia vaaliva. Toivon, että mielenterveysongelmien ennakointiin ja ihmisten hyvinvointia lisääviin tekijöihin satsattaisiin resursseja enemmän. Monen ihmisen pahoinvointi johtuu siitä, ettei tiedä minne kuulua. On liikaa yksinäisyyttä ja sitä, ettei pysähdytä kuuntelemaan itseään ja toimimaan oman sydämen mukaan. Toivon, että jokainen voisi löytää todellisen itsensä ja paikan, jossa tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.