Hyvä seksuaalikasvatus on hyvän seksuaaliterveyden perusta. Seksuaaliterveys vaikuttaa mielenterveyteen, joka on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähtökohta. Tasapainoinen ihminen voi hyvin ja on hyvässä vuorovaikutuksessa myös muiden kanssa, osaa huolehtia omasta terveydestään ja olla turvallinen myös muille. Laadukkaan ja kaikkien yksilöllisyyden huomioivan seksuaalikasvatuksen hyödyt ovat niin inhimillisesti kuin myös taloudellisesti merkittäviä.

Politiikalla voidaan vaikuttaa suositusten toteutumisen valvontaan sekä lainsäädäntöön, joka turvaa Suomessa kaikille yhdenvertaisesti seksuaalioikeuksien toteutumisen. Lisäksi poliitikoilla on valtaa ja vastuuta siitä, millaisia arvoja ja asenteita seksuaaliterveydestä ja yhdenvertaisuudesta välitetään kansalaisille. Ymmärretäänkö seksuaaliterveyden merkitys ja seksuaalikasvatuksen ennaltaehkäisevä vaikutus? Mahdollistetaanko sen kehittäminen ja laatu koko maassa?

Kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella tarkoitetaan seksuaaliterveyteen liittyvien tietojen, taitojen ja asenteiden opettamista ikätasoisesti lapsuudesta vanhuuteen asti (WHO). Seksuaalikasvatuksen antamiseen osallistuvat osaltaan kaikki lapsen tai nuoren kanssa seksuaalisuuteen liittyviä asioita kohtaavat aikuiset. Vaikutelmia asenteista siirtyy silloinkin, jos joistain asioista ei keskustella ollenkaan. Koulussa annetaan seksuaalikasvatusta osana ympäristöoppia alakoulussa ja yläkoulussa osana terveystiedon oppitunteja monien muiden aiheiden joukossa. Määrää olisi syytä lisätä ja sen laatuun kiinnittää huomiota. Useat väestökyselytulokset ovat tuottaneet vuodesta toiseen tulosta, että nuorten tiedot seksuaaliterveydestä ovat heikentyneet. Seksitautitartuntoja ja nuorten raskaudenkeskeytyksiä, etenkin toistuvia, on aiempaa enemmän. Nykyisellään annettava seksuaalikasvatus ei ole riittävää. Nuorten murrosikä on aikaistunut keskimäärin noin vuodella, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Vasta yläkoulussa käsiteltävistä aiheista olisi hyvä puhua jo aiemmin.

Keskeistä tietoa seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista saa seksuaalikasvatuksesta. Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on lasten ja nuorten terveen ja turvallisen minäkuvan muodostuminen ja omien seksuaalioikeuksien tuntemus. Seksuaalioikeudet ovat osa YK:n ihmisoikeusjulistuksen ihmisoikeuksia ja ne on määritelty kansainvälisesti (WHO ja WAS 1999). Seksuaalioikeuksien perustana ovat vapaus, tasa-arvo, yksityisyys ja itsemääräämisoikeus. Seksuaalioikeuksien toteutumisen edellytyksenä on muun muassa perhesuunnittelun mahdollistaminen ja ehkäisyvälineiden hyvä saatavuus, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon parantaminen sekä seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäiseminen. On erittäin tärkeää, että kaikki saavat seksuaalisuuteen liittyvää koulutusta ja tietoa siitä, mitä palveluita on tarjolla.

Yksilön seksuaaliterveyttä ja oikeuksia voidaan parantaa antamalla tietoa, muuttamalla keskustelukulttuuria ja sen myötä myös asenteita. Seksuaaliterveydellä tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia suhteessa seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus meissä kaikissa on herkästi haavoittuva alue ja erityisesti mielenterveys ja seksuaaliterveys vaikuttavat tiiviisti toisiinsa. Resursseja seksuaalikasvatuksen antamiseen kouluissa tulisi lisätä ja kulttuurisensitiivisten asioiden kohtaamiseen tulisi kiinnittää huomiota ja mahdollistaa kouluttautuminen myös sen osalta. Me kaikki tarvitsemme tietoa seksuaaliterveydestämme, kohtaamisen ja luottamuksen muodostamisen taito on kuitenkin avain siihen, että tieto tavoittaa erilaisia kohderyhmiä.

Lisääntymis- ja seksuaaliterveyden edistämisestä on laadittu toimintaohjelma vuosille 2014-2020 (STM), jonka mukaan seksuaalikasvatusta tulee aina antaa ikätasoisesti ja sen tulee alkaa lapsuudesta asti. Tässä toimintaohjelman toisessa julkaisussa on tehdyn väliarvioinnin jälkeen nostettu esiin kehittämistarpeita muun muassa seksuaalikasvatuksen lisäämisestä varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, maahanmuuttajien lisääntymis- ja seksuaaliterveydessä sekä kouluttajien koulutuksessa.

Myös koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden laajempi hyödyntäminen opetuksessa tulisi mahdollistaa.

Joskus asenteiden ja tapojen muuttuminen vie aikaa ja osa muutoksista on väistämättä ylisukupolvisia. Olisi myös tärkeää, että lapset ja nuoret voisivat keskustella seksuaaliterveysaiheista myös vanhempiensa kanssa ja saada koulun lisäksi tietoa myös heiltä.

Uskonnolla on usein suuri merkitys seksuaalikasvatukseen suhtautumisessa eikä sitäkään voi ohittaa. Tämä edellyttää kunnioittavaa ja sensitiivistä työotetta seksuaalikasvatusta antavalta.

Erityisesti nuorten kohdalla tämä tulisi huomioida kouluissa seksuaaliterveysaiheita käsiteltäessä.

Myös kunniaan liittyvästä väkivallasta on suositeltavaa hankkia koulutusta.

Suositeltavaa olisi myös hyödyntää osaajia eri kieliryhmistä myös seksuaalikasvatusaiheissa ja kouluttaa heitä lisää jakamaan tietoa. Kyse ei ole pelkästään tiedon saamisesta omalla kielellä vaan keskustelukulttuurin muuttamisesta ja esikuvien saamisesta uusien asioiden omaksumisessa. Oman kieliryhmän edustajan läsnäolo edistää tarvittavan luottamuksen muodostumista. Keskustelukulttuurin muutos sensitiivisissä ja tabuinakin pidetyissä asioissa on alku uudelle suunnalle siinä, että kaikkien seksuaalioikeudet voivat toteutua mahdollisista lähtömaan ongelmista huolimatta. Meillä kaikilla on opittavaa toisiltamme.

Olisi tärkeää, että materiaalien tekemisessä osataan huomioida myös kulttuurisia tekijöitä ja seksuaaliterveyden aiheisiin liittyvän uskonnon merkitystä. Kohderyhmän osallisuus on ensisijaista, kun halutaan kehittää kohdennettuja palveluita ja materiaaleja tavoittamaan paremmin. Tässä on vielä paljon tehtävää, vaikka asiantuntijoita löytyy, joita voisi kysyä mukaan kehittämistyöhön. Tässäkin kuntien ja kolmannen sektorin asiantuntijoiden välistä yhteistyötä voisi hyödyntää nykyistä paremmin.

Seksuaalikasvatus on asia, jolla on ennaltaehkäisevää sekä korjaavaa vaikutusta ja sen vaikuttavuutta voidaan mitata toteutuneella seksuaaliterveydellä.

THL:n mukaan tällä hetkellä Suomessa 35 kuntaa tarjoaa ilmaista ehkäisyä alle 25-vuotiaille. Lisää aktiivisuutta kunnilta tarvitaan tähän yhä, jotta useammat kunnat tarjoaisivat samaa ja alueellinen yhdenvertaisuus voisi toteutua. Maksuttoman ehkäisyn laajentamista yli 25-vuotiaisiin naisiin pitäisi myös harkita. Nuoret tytöt ja naiset joutuvat taloudellisesti eriarvoiseen asemaan sukupuolensa takia myös tästä syystä, että vastaavat ehkäisyyn liittyvistä kustannuksista nuoria poikia ja miehiä useammin.

 

X